Kirkkaansinisessä mekossaan, laittanut tunnin hiuksiaan

Olen aikoja sitten etsinyt vanhoista kuvistani omatekemiä mekkoja joita joku on sattunut joskus kuvaamaan, mutta ei ole tullut vielä niitä tänne laitettua kun en ole osannut liittää niitä ajatuksiini. No nyt laitan sitten mekot ilman ajatuksia, niin tulee sekin tehtyä. Kuvat ovat vanhoja ja vielä vanhempia, mutta eipä ne mekot siitä ole muuttuneet :)

Nämä kaksi mekkoa ovat ajalta, jolloin en osannut vielä tehdä mitään ja kaikki meni monen oho ! -kommentin kautta. Silloin nämä oli mielestäni ihan kelpaavia käyttöön, mutta nykyään näen niissä vain virheitä :D Mutta olenpahan joskus käyttänyt, ja ihmeen paljon vielä.

Ylppärimekoksi mun piti tehdä sellainen 50-luvun tyylinen kellomekko, mutta en silloin saanut siitä omalle kropalle sopivan näköistä. Tein sitten hätäversiona saman mallisen mekon kuin tuo ylläoleva tumman vihreä mekko. Pelkästä mekosta ei ole koko kuvaa, sillä pidin visusti jakkua päällä koko päivän. Miksi? Sitä en osaa itsekään kertoa vastausta.

Tämä nyt ei ole ihan mekko (mitä, eikö?), mutta oma tekele kuitekin. Kyseessä siis kietaisupaita. Tein viime lukuvuoden lopussa tuollaisen, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kauluspaitaa, niin päätin kokeilla semmoista, jotta osaisin sitten joskus paremmin. Suunnittelin ja kuosittelin paidan kokonaan ja sain kun sain kuin sainkin paidasta mieluisan. Se johtuu ehkä siitä, että jaksoin nähdä paitaan paljon aikaa ja hyvä näin, sillä tämä on erittäin mieluisa vaatekappaleeni. 

Tässä muutama aikaan saannos ja lisää tulee taas kun osaisin pyytää joitain ottamaan kuvia kokeiluistani. Siinä on vain pari ongelmaa. Numero yksi on se ettei kukaan halua yleensä tässä taloudessa kuvata mitään ja numero kaksi on se etten halua olla kuvattavana! Helppo homma siis. Mutta olen päättänyt antaa itselleni ja muille siedätyshoitoa asiasta, sillä haluaisin olla luonnollinen kameran edessä, mutta en vain pysty siihen. Ehkä joskus.. Mutta se joskus on kaukana tulevaisuudessa!

Oih, haalarit!

Olen tunntetusti hyvin malttamaton ihminen, sillä haluaisin aina saada kaiken nyt ja heti jos se on vain jotenkin mahdollista. Yksi näistä pitkäaikasista haaveistani on korkeakouluhaalarit. Olen aina katsellut niiden perään haikeana, sillä ne näyttävät liiankin mukavilta päällä. Eteenkin siinä vaiheessa kun Tommi pääsi korkeakouluun ja sai omat haalarinsa mulla oli erittäin vaikea sulattaa asia, ettei mulla kyseisiä ihanuuksia ollut. Voih! Tuntui hyvin typerältä kuokkia pippaloissa mekoissa, joten sainkin sitten hyvän (?) idean: Tee se itse -halarit. Niin.. Miksipä ei?!

Idea haalarien tekemisestä oikeastaan lähti koulun brodeerauskurssilta, sillä pitihän mulla olla jotain järkeä mihin brodeeraan ja mitä. Tuli sitten keksittyä looginen asia, mitä selässä mainostaisin: oma blogi. Eihän selkä kuitenkaan ilman mitään voisi olla :)

Ja pari haalarimerkkiä tuli samalla myös tehtyä kurssin aikana, sillä brodeeraus oli mielestäni liiankin inspiroivaa! :D Olin sen kurssin aikana varmaan melkein joka ilta 3-4h koulun jälkeen atk-luokassa toteuttamassa suunnitelmiani. No eihän niistä mitään hienoja luomuksia tullut, mutta opinpahan aina paljon uutta.

Tosiaan nykyään nämä tulevat olemaan turhat, sitten kun tulen saaman ihka omat ammattikorkeakouluhaalarit, mutta olen silti hyvin onnellinen siitä että tein viime lukuvuonna nämä haalarit, sillä niillä on ollut paljon käyttöä ja onhan se ollut aina mukava puheenaihe, että  mitkä ihmeen haalarit mulla on päällä :D Ajattelin kyllä muokata näitä jotenkin omiin haalareihini, sillä näihin haalareihin tuli paljon ihania muistoja lyhyessäkin ajassa enkä halua jättää niitä vain kaappiin pölyttymään.

Missä tuulet puhaltais, sadepilvet poistais

Kesän aikana on sattunut ja tapahtunut ja toisaalta ei ole sattunut ja tapahtunut mitään. Tuntuu siltä, että olen vain tehnyt töitä koko kesän, enkä ole sen takia ehtinyt tekemään mitään järkevää koko kesän aikana. Nautin työstäni torilla, vaikka olenkin välillä hyvin täynnä tekemään samoja rutiinin omaisia hommia joka päivä. Onneksi torilla on se oma tunnelma mikä vetää mukaansa joka päivä kun on jaksanut taas töihin raahautua ja työpäivä menee kuin siivillä.

Toisaalta taas on tapahtunut niin suuria asioita ja uudet ovet ovat auenneet. Hain kevään yhteishaussa ammattikorkeakouluun vaatetusmuotoiluun ja olin aivan varma pääsykokeiden jälkeen etten sinne päässyt ja olin leuka rinnassa menemässä kohti amista jatkamaan koulu loppuun. No postista tulikin melkosen pullea kirjekuori mikä sisälsi ilouutisen:

Näin ollen saankin sitten tehdä töitä vielä yhden kuukaiden enemmän, jei! :P No rahan ahneena  aherran tukka putkella vielä kuukauden ja sitten lähden tutustumaan aivan uuteen maailmaan. Jännää! 

Miten nopeasti aika juoksee vaikka kuinka painaa täysillä!

Nyt on pääsiäinen ohi ja olo on enemmänkin kuin helpottunut! Tässä on siis niska limassa raadettu veljeni kanssa yhden haastavan mersuprojektin kanssa. Yleensä ihmisten leuat loksahtavat auki kun olen kuukauden ajan sanonut meneväni tuunaamaan autoa. Eipä kukaan uskoisi tällaisen mekkotytön likaavansa kyntensä. No tällanen olen: tykkään lakata kynsistä ties kuinka hartaasti, mutta en kilju paria tuntia jos kynsi sattuu menemään katki. Kasvavathan ne aina takaisin! :) Enhän mä mitään erityistä osaa tehdä, mutta sisustan kanssa  vietin suurimman osan ajastani. Ja tuli tuohon käytettyä 24kpl matta mustaa spraymaaliakin. Eli olen mä sentään jotain tehnyt.

Mese tuli valmiiksi viime tipassa, ihme ja kumma!

Olihan siinä American car showssa jotain kivaakin, nimittäin se että pääsin taas tutkimaan helsinkiä ja nauttimaan mukavista hotellioloista pääsiäisen ajan. Sitä varten täytyi tietenkin ehtiä tuunaamaan myös itsenikin, tottakai! Olin pitkään jo katsellut valkoista vyötäni kun se näytti kaipaavan uutta ilmettä ja jostain sain päähäni päällystää sen sanomalehdellä. Ja kun sanomalehteä löytyi tein samalla hiuksiin rusetin ja lakkasin sanomalehteä kynsiinikin.

Kynnet tosin näytti sen verran huonokuntoisilta silloin kun meinasin niitä kuvata, että täytyy tehdä niistä erikseen parempi postaus. Ihastuin sanomalehtikynsiini ehkä liikaakin, eli pian varmasti leikkelen taas uusia palasia sormiini :D Ihastuin siellä messuilla johonkin muuhunkin, meinaan näihin ihanuuksiin:

Oih! Ihanat reinotennarit!! Muut kuolasivat autoja ja mä kiertelin vain ja ainoastaan ihanan reinoliikkeen nurkilla. Harmitti älyttömästi huono rahatilanteeni, sillä muuten olisin napannut jokaista väriä (punainen, oranssi, vihreä, sininen) yhden parin  mukaani. Nyt vain keräilen 70e pikkuseen säästöpossuuni, jotta pääsen tuollaiset ostamaan. Sitä päivää odotellessa musitelen kaunokaisia lämmöllä <3

Tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa, kevät!

On se kumma miten sitä aina yllättyy takatalvesta, vaikka joka vuosi se aina tulee. Sitä aina innostuu liikaa kevään ensimmäisistä auringonsäteistä, että heittää onnellisena talvipopot vintille ja raahaa kaikki ihanat korkkarit parrasvaloihin. No taas jouduin antamaan periksi aamulla ja hain vintistä nilkkurit takaisin ja lampsin loskakelissä kouluun. Silti saa olla onnellinen, että viime talvi on takana ja voi vain valokuvista muistella hyiseviä ja hauskoja pakkaskuvia!

Onhan talvessa hyvätkin puolensa, niin kuin mäenlaskutapahtumat :)

Onneksi koulussa oli iki-ihanaa perusvaatetusta koko päivä, joten pysyin pirteänä koko päivän kun pääsin oman luomukseni pariin, vaikka meillä onkin ollut erimielisuuksiä.Tämän hetken projektina mulla on siis tuollainen liivihame, joka on nyt jo yhtä napinläveä vaille valmis. Mulla on ollut vähän riitoja tämän kyseisen mekon kanssa siitä tuleeko se koskaan valmiiksi vai ei. Nyt se on viimein alistunut mun tahtooni että valmiiksi se tulee, piste. 

Sen verran paljon tämä mekko on pistänyt hanttiin, että viimeisen napinläven kohdalla koko napinläpikone meni rikki ja teki tuohon yläosaan puolikkaan napinläven ja reiän aivan väärään kohtaan! Ikäviä tuollaiset automaattihärvelit.

Kuvassa siis kyseinen pilalle mennyt napinläpi. Saa nähdä miten sen korjaan..

Ajattelin tällä viikolla rohkaista itseni ja tehdä sen viimeisen napinläven, jotta saisin joskus palautettua mekon arvosteltavaksi. Tämä on siis perusvaatetuskurssin viimeinen virallinen tehtävä. Aikaisemmin olen siis tehnyt farkut ja puolikellohameen ja tavoitteena olisi vielä tehdä yksi kauluspaita, jonka kuosittelun aloittelenkin heti kun saan liivihameeni valmiiksi.

Muotitietoinen

Maailman ehkä hauskin idea koskaan koulussa kun meille kerrottiin, että me tehdään muotinäytös.  Idean hauskuus meinasi kyllä nopeasti unohtua, sillä meille annettiin vähän liiankin kireä aikataulu vaatteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ja oli se budjettikin sen verran olemattoman pieni, että piti pariin otteeseen miettiä mitä kaikkea sitä tekisi. Itse tosiaan tein suurimman osan vaatteistani loman aikana (hullu työnarkomaani kun kerran olen! :D) ja sain sentään kaiken ajoissa valmiiksi. Jälkikäteen ajateltuna ihana kokemus se oli, mutta en silti rupeaisi sitä uudelleen niin lyhyellä aikavälillä tekemään.  Ja meilläkin sattuu kuitenkin olemaan erittäin pieni luokka, eli kuusi oppilasta joista neljä on käytännössä aina paikalla. Eli eipä oikeastaan ole mikään ihme että kiire tuli. Mutta siitä selvittiin ja se on pääasia!

Tässä siis mun panostukseni näytökseen:

Olisihan se hienoa jos saisi joskus itse tehdä täysin oman muotinäytöksen ja saisi päättää kaikesta yksin. Sitä päivää odotellessa :)

Jospas minä kissan saisin

 Meillä alkoi koulun sisällä työssäoppiminen ja pari ensimmäistä viikko istuskeltiin ja pyöriteltiin peukaloita kun eipä meillä tietenkään ollut mitään tekemistä siellä. Mä en oikein ymmärrä minkä ihmeen takia meidän pitää vielä toisellakin luokalla olla koulun sisällä työssäoppimassa, kun siellä ei oikeastaan mitään opi. Tai oppiihan siellä, meinaan kärsivällisyyttä ja odottelua.

Tosiaan meidän koululla on oma yritys, jonne saa asiakkaat tuoda korjaustöitä tai jotain muita tilaustöitä. Jotenkin vain tuntuu aina siltä, että joku unohtaa ottaa niitä asiakastöitä vastaan taikka sitten niitä ei vain tule tarpeeksi, kun me ollaan aina ilman tekemistä. Tai siis olihan meille sovittu yhden teatteriesityksen puvustuksen tekeminen, mutta kun kaikilla oli tiedossa, ettei niitä pystynyt tekemään kahtena ekana viikkona ollenkaan, kun ei ollut niitä kyseisiä kankaitakaan.  Eli toisin sanoen meille keksittiin kahdeksi ekaksi viikoksi todella mukavaa puuhaa: pehmolelujen ompelua meidän myymälään. Jee! Alko kyllä siinä toisella viikolla jo tursuamaan pumpulit omistakin korvista kun niitä oltiin siinä väsätty. Olihan niiden tekeminen ihan hauskaa, mutta onneksi niitä ei nyt kahta kuukautta joutunut tekemään. :) 

Tällä hetkellä me nyt kuitenkin saadaan jo tehdä sitä Aladdinin puvustusta eli enää ei tartte nähdä painajaisia pehmoleluista. Nykyään vuorossa siis haaremihousujen sarjatuotantoa, jee! 

Paina taas kaasu pohjaan anna elämän mennä

Viime vuoden lopulla lupasin aloittaa blogin kirjoittamisen ensimmäinen päivä 2012. Jonkun mielestä se päivä on varmasti mennyt jo kolmisen kuukautta sitten, mutta minusta se päivä on tänään. 

Tänä vuonna huomasin saaneeni kasattua itselleni aivan liikaa tehtävää ja samalla aivan liian paljon stressattavaa, joten tein kuukausi sitten A4 täyteen asioita mitä järjestelmällisesti aloin siitä päivästä lähtien toteuttamaan. Huomasin sen olevan enemmänkin kuin hyvä juttu, sillä olen ahertanut viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin koskaan ja saanut lyhennettyä listaani huimasti. Nyt olen onnellinen ja päässyt jo kohtaan: aloita blogi, joten tässä se nyt tulee. Kauhistuttaa, mutta selvästi olen päässyt jo sen aloituskynnyksen yli. Nyt kun kevätkin on jo koputtelemassa ovella on hyvä kokeilla uusia asioita, kun energiaakin on tullut huomattavasti enemmän. Saa nähdä kuinka aktiivinen blogikirjoittelija musta tuleekaan kevään aikana. 

Olen onnellinen, mitä sä luulit?