Jospas minä kissan saisin

 Meillä alkoi koulun sisällä työssäoppiminen ja pari ensimmäistä viikko istuskeltiin ja pyöriteltiin peukaloita kun eipä meillä tietenkään ollut mitään tekemistä siellä. Mä en oikein ymmärrä minkä ihmeen takia meidän pitää vielä toisellakin luokalla olla koulun sisällä työssäoppimassa, kun siellä ei oikeastaan mitään opi. Tai oppiihan siellä, meinaan kärsivällisyyttä ja odottelua.

Tosiaan meidän koululla on oma yritys, jonne saa asiakkaat tuoda korjaustöitä tai jotain muita tilaustöitä. Jotenkin vain tuntuu aina siltä, että joku unohtaa ottaa niitä asiakastöitä vastaan taikka sitten niitä ei vain tule tarpeeksi, kun me ollaan aina ilman tekemistä. Tai siis olihan meille sovittu yhden teatteriesityksen puvustuksen tekeminen, mutta kun kaikilla oli tiedossa, ettei niitä pystynyt tekemään kahtena ekana viikkona ollenkaan, kun ei ollut niitä kyseisiä kankaitakaan.  Eli toisin sanoen meille keksittiin kahdeksi ekaksi viikoksi todella mukavaa puuhaa: pehmolelujen ompelua meidän myymälään. Jee! Alko kyllä siinä toisella viikolla jo tursuamaan pumpulit omistakin korvista kun niitä oltiin siinä väsätty. Olihan niiden tekeminen ihan hauskaa, mutta onneksi niitä ei nyt kahta kuukautta joutunut tekemään. :) 

Tällä hetkellä me nyt kuitenkin saadaan jo tehdä sitä Aladdinin puvustusta eli enää ei tartte nähdä painajaisia pehmoleluista. Nykyään vuorossa siis haaremihousujen sarjatuotantoa, jee!