Miten nopeasti aika juoksee vaikka kuinka painaa täysillä!

Nyt on pääsiäinen ohi ja olo on enemmänkin kuin helpottunut! Tässä on siis niska limassa raadettu veljeni kanssa yhden haastavan mersuprojektin kanssa. Yleensä ihmisten leuat loksahtavat auki kun olen kuukauden ajan sanonut meneväni tuunaamaan autoa. Eipä kukaan uskoisi tällaisen mekkotytön likaavansa kyntensä. No tällanen olen: tykkään lakata kynsistä ties kuinka hartaasti, mutta en kilju paria tuntia jos kynsi sattuu menemään katki. Kasvavathan ne aina takaisin! :) Enhän mä mitään erityistä osaa tehdä, mutta sisustan kanssa  vietin suurimman osan ajastani. Ja tuli tuohon käytettyä 24kpl matta mustaa spraymaaliakin. Eli olen mä sentään jotain tehnyt.

Mese tuli valmiiksi viime tipassa, ihme ja kumma!

Olihan siinä American car showssa jotain kivaakin, nimittäin se että pääsin taas tutkimaan helsinkiä ja nauttimaan mukavista hotellioloista pääsiäisen ajan. Sitä varten täytyi tietenkin ehtiä tuunaamaan myös itsenikin, tottakai! Olin pitkään jo katsellut valkoista vyötäni kun se näytti kaipaavan uutta ilmettä ja jostain sain päähäni päällystää sen sanomalehdellä. Ja kun sanomalehteä löytyi tein samalla hiuksiin rusetin ja lakkasin sanomalehteä kynsiinikin.

Kynnet tosin näytti sen verran huonokuntoisilta silloin kun meinasin niitä kuvata, että täytyy tehdä niistä erikseen parempi postaus. Ihastuin sanomalehtikynsiini ehkä liikaakin, eli pian varmasti leikkelen taas uusia palasia sormiini :D Ihastuin siellä messuilla johonkin muuhunkin, meinaan näihin ihanuuksiin:

Oih! Ihanat reinotennarit!! Muut kuolasivat autoja ja mä kiertelin vain ja ainoastaan ihanan reinoliikkeen nurkilla. Harmitti älyttömästi huono rahatilanteeni, sillä muuten olisin napannut jokaista väriä (punainen, oranssi, vihreä, sininen) yhden parin  mukaani. Nyt vain keräilen 70e pikkuseen säästöpossuuni, jotta pääsen tuollaiset ostamaan. Sitä päivää odotellessa musitelen kaunokaisia lämmöllä <3

Tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa, kevät!

On se kumma miten sitä aina yllättyy takatalvesta, vaikka joka vuosi se aina tulee. Sitä aina innostuu liikaa kevään ensimmäisistä auringonsäteistä, että heittää onnellisena talvipopot vintille ja raahaa kaikki ihanat korkkarit parrasvaloihin. No taas jouduin antamaan periksi aamulla ja hain vintistä nilkkurit takaisin ja lampsin loskakelissä kouluun. Silti saa olla onnellinen, että viime talvi on takana ja voi vain valokuvista muistella hyiseviä ja hauskoja pakkaskuvia!

Onhan talvessa hyvätkin puolensa, niin kuin mäenlaskutapahtumat :)

Onneksi koulussa oli iki-ihanaa perusvaatetusta koko päivä, joten pysyin pirteänä koko päivän kun pääsin oman luomukseni pariin, vaikka meillä onkin ollut erimielisuuksiä.Tämän hetken projektina mulla on siis tuollainen liivihame, joka on nyt jo yhtä napinläveä vaille valmis. Mulla on ollut vähän riitoja tämän kyseisen mekon kanssa siitä tuleeko se koskaan valmiiksi vai ei. Nyt se on viimein alistunut mun tahtooni että valmiiksi se tulee, piste. 

Sen verran paljon tämä mekko on pistänyt hanttiin, että viimeisen napinläven kohdalla koko napinläpikone meni rikki ja teki tuohon yläosaan puolikkaan napinläven ja reiän aivan väärään kohtaan! Ikäviä tuollaiset automaattihärvelit.

Kuvassa siis kyseinen pilalle mennyt napinläpi. Saa nähdä miten sen korjaan..

Ajattelin tällä viikolla rohkaista itseni ja tehdä sen viimeisen napinläven, jotta saisin joskus palautettua mekon arvosteltavaksi. Tämä on siis perusvaatetuskurssin viimeinen virallinen tehtävä. Aikaisemmin olen siis tehnyt farkut ja puolikellohameen ja tavoitteena olisi vielä tehdä yksi kauluspaita, jonka kuosittelun aloittelenkin heti kun saan liivihameeni valmiiksi.