Muotitietoinen

Maailman ehkä hauskin idea koskaan koulussa kun meille kerrottiin, että me tehdään muotinäytös.  Idean hauskuus meinasi kyllä nopeasti unohtua, sillä meille annettiin vähän liiankin kireä aikataulu vaatteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ja oli se budjettikin sen verran olemattoman pieni, että piti pariin otteeseen miettiä mitä kaikkea sitä tekisi. Itse tosiaan tein suurimman osan vaatteistani loman aikana (hullu työnarkomaani kun kerran olen! :D) ja sain sentään kaiken ajoissa valmiiksi. Jälkikäteen ajateltuna ihana kokemus se oli, mutta en silti rupeaisi sitä uudelleen niin lyhyellä aikavälillä tekemään.  Ja meilläkin sattuu kuitenkin olemaan erittäin pieni luokka, eli kuusi oppilasta joista neljä on käytännössä aina paikalla. Eli eipä oikeastaan ole mikään ihme että kiire tuli. Mutta siitä selvittiin ja se on pääasia!

Tässä siis mun panostukseni näytökseen:

Olisihan se hienoa jos saisi joskus itse tehdä täysin oman muotinäytöksen ja saisi päättää kaikesta yksin. Sitä päivää odotellessa :)

Jospas minä kissan saisin

 Meillä alkoi koulun sisällä työssäoppiminen ja pari ensimmäistä viikko istuskeltiin ja pyöriteltiin peukaloita kun eipä meillä tietenkään ollut mitään tekemistä siellä. Mä en oikein ymmärrä minkä ihmeen takia meidän pitää vielä toisellakin luokalla olla koulun sisällä työssäoppimassa, kun siellä ei oikeastaan mitään opi. Tai oppiihan siellä, meinaan kärsivällisyyttä ja odottelua.

Tosiaan meidän koululla on oma yritys, jonne saa asiakkaat tuoda korjaustöitä tai jotain muita tilaustöitä. Jotenkin vain tuntuu aina siltä, että joku unohtaa ottaa niitä asiakastöitä vastaan taikka sitten niitä ei vain tule tarpeeksi, kun me ollaan aina ilman tekemistä. Tai siis olihan meille sovittu yhden teatteriesityksen puvustuksen tekeminen, mutta kun kaikilla oli tiedossa, ettei niitä pystynyt tekemään kahtena ekana viikkona ollenkaan, kun ei ollut niitä kyseisiä kankaitakaan.  Eli toisin sanoen meille keksittiin kahdeksi ekaksi viikoksi todella mukavaa puuhaa: pehmolelujen ompelua meidän myymälään. Jee! Alko kyllä siinä toisella viikolla jo tursuamaan pumpulit omistakin korvista kun niitä oltiin siinä väsätty. Olihan niiden tekeminen ihan hauskaa, mutta onneksi niitä ei nyt kahta kuukautta joutunut tekemään. :) 

Tällä hetkellä me nyt kuitenkin saadaan jo tehdä sitä Aladdinin puvustusta eli enää ei tartte nähdä painajaisia pehmoleluista. Nykyään vuorossa siis haaremihousujen sarjatuotantoa, jee! 

Paina taas kaasu pohjaan anna elämän mennä

Viime vuoden lopulla lupasin aloittaa blogin kirjoittamisen ensimmäinen päivä 2012. Jonkun mielestä se päivä on varmasti mennyt jo kolmisen kuukautta sitten, mutta minusta se päivä on tänään. 

Tänä vuonna huomasin saaneeni kasattua itselleni aivan liikaa tehtävää ja samalla aivan liian paljon stressattavaa, joten tein kuukausi sitten A4 täyteen asioita mitä järjestelmällisesti aloin siitä päivästä lähtien toteuttamaan. Huomasin sen olevan enemmänkin kuin hyvä juttu, sillä olen ahertanut viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin koskaan ja saanut lyhennettyä listaani huimasti. Nyt olen onnellinen ja päässyt jo kohtaan: aloita blogi, joten tässä se nyt tulee. Kauhistuttaa, mutta selvästi olen päässyt jo sen aloituskynnyksen yli. Nyt kun kevätkin on jo koputtelemassa ovella on hyvä kokeilla uusia asioita, kun energiaakin on tullut huomattavasti enemmän. Saa nähdä kuinka aktiivinen blogikirjoittelija musta tuleekaan kevään aikana. 

Olen onnellinen, mitä sä luulit?