Kirkkaansinisessä mekossaan, laittanut tunnin hiuksiaan

Olen aikoja sitten etsinyt vanhoista kuvistani omatekemiä mekkoja joita joku on sattunut joskus kuvaamaan, mutta ei ole tullut vielä niitä tänne laitettua kun en ole osannut liittää niitä ajatuksiini. No nyt laitan sitten mekot ilman ajatuksia, niin tulee sekin tehtyä. Kuvat ovat vanhoja ja vielä vanhempia, mutta eipä ne mekot siitä ole muuttuneet :)

Nämä kaksi mekkoa ovat ajalta, jolloin en osannut vielä tehdä mitään ja kaikki meni monen oho ! -kommentin kautta. Silloin nämä oli mielestäni ihan kelpaavia käyttöön, mutta nykyään näen niissä vain virheitä :D Mutta olenpahan joskus käyttänyt, ja ihmeen paljon vielä.

Ylppärimekoksi mun piti tehdä sellainen 50-luvun tyylinen kellomekko, mutta en silloin saanut siitä omalle kropalle sopivan näköistä. Tein sitten hätäversiona saman mallisen mekon kuin tuo ylläoleva tumman vihreä mekko. Pelkästä mekosta ei ole koko kuvaa, sillä pidin visusti jakkua päällä koko päivän. Miksi? Sitä en osaa itsekään kertoa vastausta.

Tämä nyt ei ole ihan mekko (mitä, eikö?), mutta oma tekele kuitekin. Kyseessä siis kietaisupaita. Tein viime lukuvuoden lopussa tuollaisen, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kauluspaitaa, niin päätin kokeilla semmoista, jotta osaisin sitten joskus paremmin. Suunnittelin ja kuosittelin paidan kokonaan ja sain kun sain kuin sainkin paidasta mieluisan. Se johtuu ehkä siitä, että jaksoin nähdä paitaan paljon aikaa ja hyvä näin, sillä tämä on erittäin mieluisa vaatekappaleeni. 

Tässä muutama aikaan saannos ja lisää tulee taas kun osaisin pyytää joitain ottamaan kuvia kokeiluistani. Siinä on vain pari ongelmaa. Numero yksi on se ettei kukaan halua yleensä tässä taloudessa kuvata mitään ja numero kaksi on se etten halua olla kuvattavana! Helppo homma siis. Mutta olen päättänyt antaa itselleni ja muille siedätyshoitoa asiasta, sillä haluaisin olla luonnollinen kameran edessä, mutta en vain pysty siihen. Ehkä joskus.. Mutta se joskus on kaukana tulevaisuudessa!

Oih, haalarit!

Olen tunntetusti hyvin malttamaton ihminen, sillä haluaisin aina saada kaiken nyt ja heti jos se on vain jotenkin mahdollista. Yksi näistä pitkäaikasista haaveistani on korkeakouluhaalarit. Olen aina katsellut niiden perään haikeana, sillä ne näyttävät liiankin mukavilta päällä. Eteenkin siinä vaiheessa kun Tommi pääsi korkeakouluun ja sai omat haalarinsa mulla oli erittäin vaikea sulattaa asia, ettei mulla kyseisiä ihanuuksia ollut. Voih! Tuntui hyvin typerältä kuokkia pippaloissa mekoissa, joten sainkin sitten hyvän (?) idean: Tee se itse -halarit. Niin.. Miksipä ei?!

Idea haalarien tekemisestä oikeastaan lähti koulun brodeerauskurssilta, sillä pitihän mulla olla jotain järkeä mihin brodeeraan ja mitä. Tuli sitten keksittyä looginen asia, mitä selässä mainostaisin: oma blogi. Eihän selkä kuitenkaan ilman mitään voisi olla :)

Ja pari haalarimerkkiä tuli samalla myös tehtyä kurssin aikana, sillä brodeeraus oli mielestäni liiankin inspiroivaa! :D Olin sen kurssin aikana varmaan melkein joka ilta 3-4h koulun jälkeen atk-luokassa toteuttamassa suunnitelmiani. No eihän niistä mitään hienoja luomuksia tullut, mutta opinpahan aina paljon uutta.

Tosiaan nykyään nämä tulevat olemaan turhat, sitten kun tulen saaman ihka omat ammattikorkeakouluhaalarit, mutta olen silti hyvin onnellinen siitä että tein viime lukuvuonna nämä haalarit, sillä niillä on ollut paljon käyttöä ja onhan se ollut aina mukava puheenaihe, että  mitkä ihmeen haalarit mulla on päällä :D Ajattelin kyllä muokata näitä jotenkin omiin haalareihini, sillä näihin haalareihin tuli paljon ihania muistoja lyhyessäkin ajassa enkä halua jättää niitä vain kaappiin pölyttymään.

Missä tuulet puhaltais, sadepilvet poistais

Kesän aikana on sattunut ja tapahtunut ja toisaalta ei ole sattunut ja tapahtunut mitään. Tuntuu siltä, että olen vain tehnyt töitä koko kesän, enkä ole sen takia ehtinyt tekemään mitään järkevää koko kesän aikana. Nautin työstäni torilla, vaikka olenkin välillä hyvin täynnä tekemään samoja rutiinin omaisia hommia joka päivä. Onneksi torilla on se oma tunnelma mikä vetää mukaansa joka päivä kun on jaksanut taas töihin raahautua ja työpäivä menee kuin siivillä.

Toisaalta taas on tapahtunut niin suuria asioita ja uudet ovet ovat auenneet. Hain kevään yhteishaussa ammattikorkeakouluun vaatetusmuotoiluun ja olin aivan varma pääsykokeiden jälkeen etten sinne päässyt ja olin leuka rinnassa menemässä kohti amista jatkamaan koulu loppuun. No postista tulikin melkosen pullea kirjekuori mikä sisälsi ilouutisen:

Näin ollen saankin sitten tehdä töitä vielä yhden kuukaiden enemmän, jei! :P No rahan ahneena  aherran tukka putkella vielä kuukauden ja sitten lähden tutustumaan aivan uuteen maailmaan. Jännää!